Olemme esiintyneet Eurooppalaisen Kulttuuriyhdistyksen kanssa jo neljänä vuonna Tampereen Tillikassa
Annikin Runofestivaalin oheistapahtumassa Annikki OFFissa ja jokaisena vuonna on ollut erilainen ilta ja ohjelma. Vuonna 2016 meillä oli taas poikkeavia esiintyjiä verrattuna edellisiin vuosiin.

ANNIKKI OFF, ANNIKIN RUNOFESTIVAALI JA JATKOT 2016

Vuoden 2016 Annikki OFF Teatteriravintola Tillikassa tarjosi
erilaisen kokemuksen kuin aiemmin. Edellisinä vuosina Eurooppalaisen Kulttuuriyhdistyksen runoja, musiikkia ja kuvaperformansseja saapui seuraamaan huomattavasti pienempi mutta varsin taidetietoinen yleisö.

Tälläkin kertaa mukana oli taiteen ystäviä, ja taitelijoita, mutta myös satunnaisia muita kulkijoita pilvin pimein. Kiitos kaikille, että tapahtumaa oli mainostettu, ja että saimme jälleen esiintyä Tillikassa.
Ravintolan alakerrassa kävi sekä sisä-että ulkopuolella niin ruokailevia asiakkaita kuin pelkästään juhlimaan ja runoja kuulemaan tulleita.
Olimme kiinnostava tapahtuma.

Ensimmäinen ylistarolainen runoilija ja kuvataitelija Keijo Nevaranta pyysi yleisöä kuuntelemaan runojaan, joita hän esitti huilistinsa Juha Reunamäen kanssa.

Rannoilla heinäkuun tuoksujen värit
tarttuvat silmiin, yrttienkerääjätyttö
kulkee selässään ruohojen taakka
kissa, keltasilmäinen noita
aamuyöstä luikahtaa ojan yli
metsästysretkellään, ihmettelen

missä minussa vielä on metsästäjä
tarkkasilmä joka kerran tähtäsi
avaruuden iloon
miten vangitsisin yrttitytön
uudelleen rakkauden ansaan.

Keijo Nevarannan kirjasta Ihmisen alue. 2015, Kesuura.

Nevarannan merkittävin teos on 156 000 kiloa punaista graniittia materiaalina sisältävä ympäristötaideteos Kiviaika-Stone Age.
Teos on vuodelta 1998 ja sijaitsee Kemissä.
Hän on julkaissut myös 5 runokokoelmaa: ensimmäinen Lintujen silmissä kylmyys vuonna 1981, ja toistaiseksi viimeinen Ihmisen alue vuonna 2015. Viimeksi mainittu on runotrilogia ja sen kolmas osa julkaistaan kustannusyhtiö Kesuuran kautta syksyllä 2016.

Toisena yhtyeensä kera esiintyi helsinkiläinen pedagogi, kuoronjohtaja, ja artisti Aamu Aurora.
Hän oli ainoa yhdistyksen ulkopuolelta esiintymään kutsuttu taiteilija Miro Scumin lisäksi.
Aamu Auroora esitti omia jazzahtavia kappaleitaan, mutta myös evergreeneja kuten Toivo Kärjen Jos helmiä kyyneleet ois. Hän valloitti yleisönsä ammattimaisesti ja hänen uusin cd:kin teki kauppansa.
Hän koki runsaan ja vilkkaasti keskustelevan yleisön lähinnä haasteena.

Hilla Hautasen ja Miro Scumin esittämä performanssi kuvasi hyvin rakkautta, yksinäisyyttä, ja ulkopuolisuuden
tunnetta, mutta myös iloa ja vapautumista. Heidän sanomansa oli lyhyesti,
että jokaisen ihmissuhteen ytimeen on kirjoitettu sen pyhä merkitys.
Esityksessä Miro Scum lausui kirjoittamansa runot säveltämänsä musiikin soidessa taustalla. Visuaalinen toteutus oli Hilla Hautasen.

Ote runoperformanssista:

Petos

Sanoit minulle että rakastat minua ikuisesti
mutta kuinka voi toista rakastaa
samaan aikaa toisen ihmisen ihossa kiinni
nuollen toisen ihmisen hikeä kiihkossa
voiko sen toisen sammuttaa
mielestään siksi aikaa
kun haluaa
ja taas aamulla ottaa takaisin
minä en siihen pysty
vaikka haluaisinkin
mutta sinä pystyt siihen
ja olen siitä sinulle kateellinen

Miro Scum

Yhdistyksemme hallituksen varajäsen Hilla Hautanen on pohjalainen taiteilija, jolla on ateljeet Seinäjoella ja Tampereella. Hän on filosofian maisteri (Master of Arts), taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos Jyväskylän yliopistosta vuodelta 2009. Lisäksi hän on suorittanut maalauksen ja piirustuksen opinnot Taideteollisessa korkeakoulussa.

Tänä vuonna ei Open Miciin enää jäänyt aikaa vaan yleisölle riitti hyvin
esiintyjien väliin spiikatut ekyläisten runot. Arpojakin myimme mukavan määrän. Iloinen jatko Annikki OFFille olikin seuraavan päivän varsinainen Annikin Runofestivaali, jonne kirjailijaystäväni Rauni Martikaisen kanssa matkasimme. Loppuillasta köpsöttelimme ravintola Telakalle jatkoille kuulemaan muun muassa yhtye Rauhatätiä ja Pyhää Lehmää, ja tapaamaan vielä kerran tuttuja ja tuntemattomia.

SIITÄ

Miten sitä mitataan?
Sanoina vai tekoina.
Unettomina öinä vai uneen tulevina kuvina.
Palavana haluna vai vienona viettelyksenä.
Toivottomana tunnemyrskynä vai seesteisenä rauhana.
Suorasukaisella katseella vai varovaisella vilkaisulla.
Molemmin olen sen tehnyt. Ja molemmat tarkoittavat samaa.

Kristiina Lähteenmäki-Hein

Teksti: Päivi Lappalainen
Kuvat: Päivi Lappalainen, ja Tiina Kataja